19.5.2021
Minulla on tämä blogi jäänyt kesän ajaksi aivan kokonaan. Syksykin on jo pitkällä. Alan vaan laitella näitä keskeneräisiä postauksia täältä vähitellen. Täällä on tosi monta postausta kesken, jotka on kirjoiteltu melkein valmiiksi jo keväällä tai alkukesästä. On ollut elämässä paljon kaikkea muuta mikä on mennyt etusijalle.
Tämä vastuu- asia on mietityttänyt koko tämän vuoden ja myös aiemmin. Olen aina itse ajatellut hyvin eri tavalla, kun valtaväestö vastuun kantamisesta ja muustakin. Etenkin oman terveyden ylläpitämisestä. Me voidaan vaikuttaa valtavan moneen asiaan oman terveytemme kohdalla. Toki töitä se vaatii kyllä. Enkä nyt puhu sairauksista, jotka on meille syntymässä tullut tai kehittynyt ennen syntymää, vaan elintasosairauksien ennaltaehkäisystä on tässä spekulaatiossani kyse.
Sairastelin koko lapsuuteni ajan todella paljon. Oli angiinaa toisen perään. Järkyttävä määrä antibioottikuureja. Suoliston mikrobiomi oli tuhottu jo heti pienestä pitäen. Olin myös todella allerginen, aikalailla kaikelle. Lisää lääkkeitä. Teininä akne astui kuvioihin eikä ollut heti lähdössä, koska lisää lääkkeitä. Kierre jatkui. Suolisto oli järkkynyt, meni vuosikausia, että sain suolistoni johonkin kuosiin. Eihän nämä asiat päälle päin näkynyt muuta, kuin ihossa. Ihoa oli tapana hoitaa ja lääkitä vaan ulkoisesti. Kukaan puhunut ruokavalion merkityksestä yhtään mitään. Ei ennen kuin hakeuduin itse oikeiden asioiden äärelle. Lisäksi lapsuudessani on vaikuttanut vanhempieni tunnetaakat, raskaat energiat ja kasvuympäristö. Näilläkin kaikella voi sairastuttaa itsensä ja läheisensä. En syytä ketään. Nämä ovat vaan niitä speksejä mitkä on sitten elämän myötä karisteltu pois.
Oletteko miettineet, että otatteko itse vastuun itsestänne ja omasta terveydestänne vai heitättekö pallon jollekin muulle? Tässä hetkessä ja ajassa erityisesti vaikuttaa siltä, että oman terveyden ylläpito heitetään jonkun muun vastuulle ja käsiin. Odotetaan vaan, että ohjeet tulee jostakin ulkopuolelta. Jos näitä ohjeita kyseenalaistaa, niin menee automaattisesti kakkosluokan kansalainen- kategoriaan.
Asia on niin, että viime kädessä olemme itse vastuussa itsestämme. Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus väheksyä sairaita, autoimmuunisairauksia tai lääketiedettä tai yhtään mitään. Tiedättekö, kaikki avaimet on meissä itsessä. Ihan joka vaivaan ja ongelmaan? Se vaatii vaan paljon itsetutkiskelua ja asioiden selvittämistä.
Uteliaana ja kyseenalaistavana tyyppinä olen aina ollut hieman ihmeissään, jos on jokin ”oikotie onneen”. Mielestäni jokaisen pitäisi vähän kyseenalaistaa, jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.
Muista se, että me voimme vaikuttaa elintavoilla ihan huikealla tavalla omaan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteemme. Älä siis väheksy omaa voimaasi tässä(kään) asiassa.
Ystävällisesti, Heli
